Terapiasuuntaus on lähtöisin, yllätys tai ei, USA:sta ja sen taustalla ovat erityisesti Brief Family Therapy Centerin perustanut psykoterapeuttipariskunta: Insoo Kim Berg & Steve de Shazer. Työssään ja tutkimuksissaan psykoterapeutit kokeilivat keskittyä kysymyksenasetteluillaan menneisyyden sijaan toivottuun tulevaisuuteen ja havaitsivat sillä olevan motivaatiota, jaksamista ja kokonaisvaltaista mielen hyvinvointia edistävä vaikutusta asiakkaisiin. Muita mainittavia taustatekijöitä ratkaisukeskeisen psykoterapian viitekehyksen muodostumiselle olivat yhdysvaltalainen psykiatri ja hypnoterapeutti Milton Erickson & itävaltalainen filosofi Ludwig Wittgenstein sekä stoalaisen filosofian periaatteet.
De Shazer ja Berg olivat käyneet pitkän matkan tutkimuksen ja kokeilujen kautta ennen kuin havaitsivat, että ihmisten ei tarvitse sukeltaa syvälle menneisyyden pimeisiin kolkkiin ymmärtääkseen nykyhetken ongelmansa. Heidän mielestään tärkeämpää oli keskittyä siihen, mikä toimii ja kuinka asiakkaat voivat käyttää tätä tietoa muuttaakseen elämäänsä.
Tämä lähestymistapa ei ollut pelkästään käytännöllinen, vaan myös aika hauska ja dynaaminen. Asiakas voi esimerkiksi kokea, ettei pysty nukkumaan, ei puhuta unettomuuden syistä tai nukkumishäiriöiden juurisyistä vaan pikemminkin siitä, millaiset pienet askeleet voisivat parantaa tilannetta. Koska terapiassa ei hukata aikaa syyllisyyden tai syiden kaivamiseen, se tuntuu monille asiakkaille kevyemmältä ja voimaannuttavammalta.
Ratkaisukeskeinen psykoterapia on osoitettu useissa tutkimuksissa tehokkaaksi terapiamuodoksi. Muihin terapiamuotoihin verrattuna ratkaisukeskeinen terapia on jopa osoittautunut kaikista vaikuttavimmaksi, joskin tällainen tutkimus ei välttämättä ole ongelmatonta tai edes vertailukelpoista. Kiitosta terapiasuuntaus saa erityisesti sen dynaamisuudesta ja asiakaslähtöisyydestä. Kritiikkiä puolestaan terapiasuuntaus on kerännyt sen ”välinpitämättömästä” asenteesta arjen ongelmia kohtaan sekä tunteiden sivuuttamisesta. Kritiikille on olemassa alkuperänsä, mutta kuten esimerkiksi tässä tutkimuksessa osoitetaan, niin ratkaisukeskeinen terapia ei suinkaan pyri ohittamaan tunteiden käsittelyä.
Nykypäivänä psykoterapia on jatkuvassa murroksessa. Ratkaisukeskeinen terapia ei ole enää vain perinteinen, yksilöön keskittyvä metodi, vaan se on laajentunut ryhmäterapioihin ja jopa organisaatioiden kehittämiseen. Organisaatio- ja työelämäkonteksteissa tätä lähestymistapaa käytetään parantamaan tiimien yhteistyötä ja työntekijöiden hyvinvointia. Ajatuksena on, kuten yksilöterapiassa, että fokus siirtyy siihen, mikä toimii, eikä siihen, miksi asiat eivät toimi. Nykypäivän ratkaisukeskeinen psykoterapia hyödyntää myös teknologiaa. Erilaiset sovellukset ja digitaaliset työkalut, kuten terapiasovellukset, tekevät terapiasta entistä saavutettavampaa.
Yksi ratkaisukeskeisen terapian merkittävimmistä vahvuuksista on sen tehokkuus ja lyhytkestoisuus. Vaikka perinteiset terapiamuodot saattavat kestää kuukausia tai jopa vuosia, ratkaisukeskeinen terapia keskittyy usein lyhyempiin jaksoihin. Jopa kertaluonteinen terapia voi auttaa.
Ratkaisukeskeinen terapia keskittyy voimavaroihin ja kykyihin, joita asiakkailla jo on. Terapeutti ei ole guru, joka antaa ohjeet, vaan enemmänkin kumppani, joka auttaa asiakasta löytämään omat vastaukset. Tämä lähestymistapa tekee terapiasta usein palkitsevaa asiakkaille, koska he tuntevat elämässään kontrollia, mikä usein puuttuu ihmisiltä, jotka kärsivät esimerkiksi voimakkaasta ahdistuksesta.
Tutustu tarkemmin ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan:
Psykoterapeutti Lari 